Loman minipostaus

Heippa! Täällä me lomaillaan. Miniloma Sveitsiin! Siis Hyvinkään Sveitsiin, heh. No pieni extempore reissu päätettiin edellisenä päivänä ja kiireellä varasin, että varmasti vielä päästään lähtemään. Sain kun sainkin varattua meille ihanan Family huoneen. Lapset tuli perjantaina päikkäristä ja olivat aivan innoissaan, että pääsevät uimaan ja hotelliin yöksi. Meillä oli Luca ollut alkuviikosta jorvissa kuumeen ja yskimisen sekä tukkoisen nenän takia. Siellä todettiin välikorvakäytävän tulehdus, joten varauduin siihen, että me ollaan iisisti, kun muut polskivat ja laskevat vesiliukumäkeä. No mutta siihen en varatessani matkaa varautunut, että tulen myös itse kipeäksi! Siis muutama tunti sen jälkeen kun matka oli varattu ja maksettu. Niin mun tuuria. Ja että sitte pitäis jaksaa viettää kaksi päivää reissussa energisten lasten kanssa. No just nyt tässä tätä kirjoitellessa istun hotellin punttisalin leikkihuoneessa ja katson kun kaikki kolme poikaa leikkii keskenään. Ihan hyvin siis tää meni.

Me jatketaan nyt täällä touhuamista ja kirjoitan enemmän kun tullaan takaisin kotiin. 

Ihanaa sunnuntaita! 

-Nuorimuori

Manteli

Manteli, se ihana manteli. Kuuluu jouluun, eikö?! Kaikille tulee nyt mieleen ihana riisipuuro! Tehtynä punaiseen täysmaitoon, paljon voita ja lisäks suolaa. Kanelilla ja sokerilla höystettynä. Lautasella höyryävän kuumana, ihanan tuoksuisena. NAM! Ja sitte jännitetään kuka saa mantelin..

Nyt on meidän 5-vuotias amerikanbulldog Vinnie haettu porvoosta kotiin!!!
Mä olin niiiiin innoissani tästä päivästä. Mamman ihana halikamu tulee vihdoin 3viikon jälkeen kotiin! Ensin Vinski juos innolla vastaan, aivan sairaan ikävissään ollut hänkin.

Sit alko nuuhkuttelu, vinkuminen, ulina, ahdistelu, korvien näykkiminen, nuoleminen ja nylkyttäminen (YÖK)!
Meni muuten mammalla jo puolessa tunnissa niin pahasti hepe, että mietin pitäiskö vielä jättää hoitoon.

Noh, mukaan hän kuitenki läks. Veto autolle, kun isommassakin puskutraktorissa, pää tähyili joka suuntaan, korvat sojotti taakse, kun tukka vahalla vedettynä, nenä nuuhki ilmaa ja ääni oli kun isossa tehdastuulettimessa läähättäessä.
JA SITTEN! Takaluukku auki, isoin nelikoipi loikka vähään aikaan ja SE RAKKAUS! Se rakkaus Vinskiltä omaa lapsen lastaan kohtaan, jonka juoksut loppu pari päivää aikasemmin. "TÄNNE SE SUN MANTELI JA HETI". Siitä voitte sitten päätellä meidän tunnin automatkan kotiin....

Nyt katoaa se teidän mielikuva joulupuuron mantelista, mikä alussa tuli mieleen....

Uikutus, ulina....nuuhkasu....varovasti pusut Wandan korvalle, suulle, korvalle, toiselle korvalle, vähän kylkiä kohti tässä vaiheessa, sitte.... "Pikkasen jos tästä vähän näykkisin tästä, eihän haittaa Wanda, eihän?" "no ei kommentoi, jatkan sitte" "Ui vitsi, TISUKAT!! TIIIISUKAT!!! maistan. Jos nätisti nuolasen ja näykin niin ihan varmasti Wandakin tykkää" *MURINAA* "Jahas, eiks tää oo ihan fine nytte... no vähän nyt peruutan, takas kylkiin." "Wanda hiljaa, voin jatkaa" "Ai että voi kyllä Wanda olla ihanan tuoksunen nytte!" Ja matkalla kohti Wandan mantelia tulee täys käännös. *Murinaa* *Raivokasta haukkumista* (Hampaat irvessä, kun huulet ois venytetty mahollisimman sivuille kiinnitettynä hakaneuloilla) "NYT MENIT MUUTEN LIIAN PITKÄLLE UKKI!" "IRTI MUN MANTELISTA" *Wanda kirjaimellisesti työntää Vinnien takaluukun toiseen nurkkaan, irvistää ja menee itse toiseen nurkkaan tuijottaen silmiään räpäyttämättä ukkiaan*

Kohta kotona....

Ovet auki ja koirat pikajuoksuun sisälle. "KUKA VIKA, MÄTÄ SIKA!!!" "VOITIN TAAS!" (Joo kyllä, Wanda huutaa aina.) "IRTI! SIAT EI KOSKE MUN MANTELIIN!"

Tässä sitten ollaan kuunneltu Vinnien uikutusta, katsottu ravaamista ympäri huushollia, Wanda komentanut vähän väliä ja koittanut saada Vinskin ymmärtämään paikkansa näiden seinien sisällä. Ai että kyllä voi mennä uros sekasin nartusta, joka vielä tuoksuu juoksuilta. Unohtuu kuinka tää tyttö on oman tyttönsä lapsi.

Tällästä se sitten on meillä pari kertaa vuodessa. 

Lähetän isot tsempit niille, jotka painii saman asian kanssa! 

(Jostain ärsyttävästä syystä tärähtäneet kännykkäkuvatkaan eivät suostuneet nyt totella ja meni ihan miten sattuu tähän päivitykseen. ) 

-Nuorimuori + Vinnie & Wanda

A-P-U-A!

Tässä sitä nyt sitte ollaan...
Sohvalla keskiviikko iltapäivänä.
Blogissa.
Blogissani!
Mun blogissa!

Tän blogin alottaminen ei oo ollu mikään iisein projekti.

Aivan, ALOTTAMINEN on ollu PROJEKTI.

Joillekin ehkä se itse blogi kokonaisuudessaan on projekti, mutta mulle jo aloittaminen.

Niin monet on toivonut, että tää hetki koittaa.

Niin monesta suunnasta oon kuullut ja kuunnellut, kuinka mun pitäis laittaa blogi pystyyn.

MUTTA EI, ei oo ollu helppoa. Lähinnä ehkä siks, että mun ongelma on ollut se, etten oo tasan tienny millanen sen pitäis olla.

Sit yks ilta mulla vaan välähti. Nyt tiedän. Ja toisaalta taas en oo varma. En tiedä millanen tästä tulee. Ei oo helppoa.

Enivei! Tätä blogia nyt (minkä tulevaisuudesta ei oo tietoakaan) pitää nuori äiti.

Äiti, jolla on kolme lasta, kaks koiraa, kaks kissaa ja yks mies.

Koska meidän perhe on todella tiivis, kaikki jaetaan, kaikki on kaikkien, veikkaan että tää blogi ehkä yritetään multa varastaa! Tai joku koittaa tulla mun stoorien välissä kertomaan oman mielipiteensä.

Varmasti sataa paskaa niskaa niinku vettä suomessa, mutta onneks ollaan sen verta pyörremyrskyisiä korvien välistä, että sinne ei oikeen enempää mitään mahdukkaan.

Jää skeidat leijumaan jonnekkin ulottumattomiin, eikä pääse sisään mun aivosopukoihin.

Toisaalta jos hyvin käy, niin jokuhan voi tästä pitääkin! Wou, olikohan nyt vähän liika kuitenki kuviteltu! hah!

Kuitenkin, tervetuloa seuraamaan mun elämää, mua, meidän perhettä <3

Koitan kirjottaa usein, mutta voipi olla, että haaveeks jää.

-Nuorimuori